Eteenpäin mennään, mutta Roihuttarien nousu Superpesikseen ei tee Helsingistä vielä pesäpallokaupunkia

Helsinkiläinen pesäpallo on viimeisten vuosikymmenten aikana kokenut ylä- ja alamäkiä. Nyt valonpilkahduksia on taas näkyvissä, kun itähelsinkiläinen Roihuttaret pelaa tulevalla kaudella naisten Superpesistä. Miesten puolella samaan tilanteeseen pääseminen vaatii vielä paljon töitä.

Roihussa on superpesispaikan lisäksi tilanne muutenkin hyvä. Seuralla on joukkueet kaikissa ikäluokissa sekä pojissa että tytöissä. Roihun puheenjohtajan Minna Koiviston mukaan tilanne ei kuitenkaan ole täydellinen.

– Meillä on vetäjistä pulaa, kuten monessa muussakin seurassa. Pesäpallon harrastamisen kannalta ei haittaisi, että Helsingistä löytyisi myös pari-kolme isompaakin seuraa, jotta junioritoiminta voisi kehittyä. Potentiaalia täällä on valtavasti, pohtii Koivisto.

Helsingissä on kaksi, ja pääkaupunkiseudulla yhteensä kahdeksan seuraa ja hieman yli 600 lisenssin omaavaa pelaajaa. Minna Koivisto myös valmentaa Roihun C- ja D-junioreita. Hänen mukaansa joukkuemäärät Uudellamaalla ovat koronan takia vähentyneet. Lähin saman tasoinen vastustaja Koiviston joukkueelle löytyy Haminasta.

– Mikäli vastustaja löytyisi Keravalta tai Vantaalta, niin se tekisi tästä paljon mukavampaa, Koivisto sanoo.

Superpesispaikka on lisännyt kiinnostusta lajia kohtaan

Koiviston mukaan Helsingin kaupunki aloitti nopeasti Superpesiksen vaatimukset täyttävän uuden stadionin rakentamisen.

– Sponsorimyynti on ollut helpompaa superpesisjoukkueena. Olemme myös myyneet kausikortteja enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä, Koivisto lisää.

Pesäpalloliitossakin tiedostetaan Helsingin merkitys pesäpallolle. Superpesiksen myyntijohtaja Jonne Kemppaisen mukaan Roihuttarien nousu Superpesikseen on hieno asia ja askel kohti parempaa. Hän kuitenkin korostaa, että Helsinki tarvitsee myös miehissä joukkueen Superpesikseen, jotta laji herättää vieläkin enemmän kiinnostusta.

Miesten Superpesiksen seurat ovat kehittyneet valtavasti viimeisen 10 vuoden aikana, ja suurimmissa seuroissa liikutaan jo yli miljoonan euron liikevaihdoissa.

– On kuitenkin ymmärrettävä, että miesurheilu on vielä valitettavasti se, mitä väki enemmän seuraa ja josta media vielä enemmän kirjoittaa. Roihuttaret on hyvin pitkällä ja määrätietoisella talkoopohjaisella työllä noussut tuohon. Miesten puolella nousu Superpesikseen vaatii jykevämmän seuran ja tekijät, Kemppainen pohtii.

Miesten tilanne ei ole yhtä hyvä

Miesten puolella Helsingin toinen seura, Puna-Mustat, pelaa kolmannella sarjatasolla. Aiemmin lahjakkaimmat poikajuniorit ovat joutuneet lähtemään superpesisunelmansa perässä Hyvinkäälle tai suurempien pesäpallokaupunkien urheilulukioihin. Akatemiatoiminta ja poikien superpesisjoukkue ovat konkreettisia merkkejä paremmasta.

– Helsinkiläisen pesäpallon suurin ongelma on ehdottomasti maine, joka puuttuu. Sekin vähä tietoisuus, mikä Puna-Mustista on ollut, tuntuu katoavan, Puna-Mustien puheenjohtaja Sannika Michelsson kertoo.

Michelsson näkee tilanteessa myös positiivisia asioita. Hänen mukaansa pesäpallo oli valtavirtalaji 90-luvulla. Vaikka siitä on pitkä aika, niin kilpailuasetelma eri lajien välillä oli jo silloin samanlainen.

– Pääkaupunkiseudulla on niin paljon harrastajia, etten näe mitään syytä miksi harrastajamäärä ei voisi nousta huomattavasti, Michelsson sanoo.

Molemmat seurat painottavat, että maineen kehittämisessä ja harrastajamäärien kasvattamisessa suurin vastuu on seuroilla.

– Tietynlaiset puitteet on olemassa, ja on perinteitä, ja tekijöitäkin, mutta joku viisasten kivi siitä puuttuu, että pesäpallosta tulisi vielä siistimpi juttu, Minna Koivisto sanoo.

Jonne Kemppaisen mielestä helsinkiläinen pesäpallo on paremmassa tilanteessa kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Harrastajamäärät ovat kasvussa ja lajille löytyy kysyntää. Suurimmat harrastajamäärät ovat tällä hetkellä nuorimmissa, joten kehityksen kanssa pitää olla kärsivällinen.

Pesäpalloliitto on viime vuosien aikana panostanut seurojen kehittämiseen ja harrastajamäärien kasvattamiseen.

– Meillä on Helsingissä kaksi täysipäiväistä seurakehittäjää, jotka tukevat paikallisia ja alueellisia seuroja ammattitaidollaan, Kemppainen sanoo.

Päivitetty 9.6. klo 15.30: Korjattu Minna Koiviston kommenttia