Pesäpallo – Laji jota emme ymmärrä

Pesäpallon syntytarina kirjoitettiin jo yli sata vuotta sitten. Tahko Pihkalan asuttua USA:ssa kahteenkin eri otteeseen, syntyi nuoren miehen päässä muiden urheiluun liittyvien oivallusten lisäksi ajatus yhtenäisestä, kansallisesta pallopelistä. En ole historioitsija, joten en lähde kertaamaan lajin syntyvaiheiden tarkkaa kulkua, sen tehköön muut tahot lajin virallisen juhlavuoden 2022 koittaessa.

Heinäkuu 2019. Olemme Manse PP:n miesten edustusjoukkueen kanssa juuri voittaneet päävastustajamme vieraskentillä ja seuran kauan himoitsema sarjanousu Superpesikseen alkaa olla erittäin todennäköinen. Samoin on erittäin todennäköistä, etten tule terveydellisistä syistä jatkamaan valmentajauraani ainakaan toistaiseksi ympärivuotisesti. Kirjoittaminen ja kenties muut seikkailut kutsuvat. Puhelin soi, Upi Antikainen soittaa.

– Sulle olis nyt tarjolla se pesti Nepaliin, lähtö syyskuun alussa. Mitä luulet, onnistuuko?

Tiesin matkasta etukäteen jokseenkin sen, että menisin valmistamaan Nepalin nuorta maajoukkuetta lajin MM-kisoihin, jotka pelattaisiin Punessa, Intiassa joulukuun alussa. Tarkoitukseni oli myös vierailla toisessa Intian rajanaapurissa, Bangladeshissa ja viettää kuukausi siellä ennen kisojen alkua vieden oppeja myös heidän maajoukkueelleen. Koska kirjoitan freelancerina, päätös lähtemisestä oli yksinomaan minun ja päätin, että nyt on aika.

Mitä me emme ymmärrä pesäpallosta?

Saavuttuani Intian vaikutusalueelle, ymmärsin välittömästi kriketin suuruuden alueella. Lajilta ei voi aidosti välttyä, eikä se ollut aikomuksenikaan, päinvastoin. Se asema mikä jalkapallolla on Euroopan ja Etelä-Amerikan kaltaisilla alueilla, kriketillä on Intian vaikutusalueella. Intia, Pakistan, Bangladesh, Nepal, Sri Lanka vain muutamia mainitakseni, kaikissa näissä näissä lapset pelaavat pihapelejä erilaisilla mailoiksi tehdyillä välineillä ja erilaisilla palloilla. Laji pyörii televisiossa, siitä uutisoidaan ja spekuloidaan, pelaajat ja Intian massiivinen ammattilaisliiga IPL eli Indian Premier League on rakennettu samoille pohjille kuin jalkapallon Valioliiga tai Pohjois-Amerikan ammattilaisliigat varaustilaisuuksineen.

Kriketin kautta myös baseballin ja softballin kaltaiset lajit olivat alueella tuttuja ja pelaajien ominaisuudet varsin lupaavia. Seuratessani eri pelejä ja harjoituksia mielessäni alkoi muhia entistä voimakkaammin ajatus siitä, että pesäpallo on hyvin erikoinen peli, hyvällä tavalla. Kuten Hyvinkään Itä-Lännessä vieraillut New York Timesin toimittaja kuvaili: Baseball on acid. Ottamatta kantaa lausunnon totuudenmukaisuuteen ja kaikkiin lajin kehitysvaiheissa tehtyihin ratkaisuihin, asiat alkoivat saada muotoaan pääni sisällä. Alkaessani opettaa nuoria miehiä joilla oli kokemusta mailapeleistä, muttei mitään ymmärrystä pesäpallosta, vastaan tuli luonnollisesti erittäin keskeisiä muutoksia kuten pelin jatkuminen kopin jälkeen sekä etenemispakon puuttuminen jokaisesta osumasta.

Kahdeksan viikkoa Vimpeliä puolet pienemmässä kylässä harjoitusleirillä poissa melusaasteesta vietettyäni matkani jatkui Bangladeshiin. Pinta-ala alle puolet Suomen vastaavasta, asukasluku 160 miljoonaa ja pääkaupunki Dhakassa vähintään 20 miljoonaa. Valmennettavani olivat ammatiltaan poliiseja, kaikki harjoitukset käytiin suljetun poliisialueen kentällä ja kentällä harjoitteli usein myös muita lajeja, myös krikettijoukkue. Alkaessani opettaa pesäpalloa, muut lajit lopettivat ja siirtyivät katsomaan mitä tämä on. Hyvin pian pystysuuntaan suunnattu syöttö ja sen mahdollistamat jatkuvat osumat palloon innostivat, syöttöjen taso nousi ja pelaajat vaativat saada pelata mahdollisimman pian.

Kenttä piirrettiin kalkilla, käsin. Merkitsin rajat kartioilla ja kaksi poliisia kulki kalkkisäkin kanssa levittäen kalkkiviivat käsin. Prosessin oltua valmis kokeilimme peliä ensimmäistä kertaa. Sääntöjä emme olleet ehtineet vielä käydä kaikilta osin läpi, mutta into oli niin kova että päätin antaa pelaajien oppia pelaamalla ja ruokkia liekkiä heidän sisällään. Pelissä nähtiin komeita suorituksia, sillä Nepalin 15-18 -vuotiaiden sijaan nyt kyseessä olivat 20-25 ikävuoden välissä olleet poliisit joilla oli aivan erilainen kapasiteetti lajivoiman osalta. Suurin anti olivat kuitenkin ne oivallukset, joita joukkueet tekivät sekä lyöntien sijoittamisen, ulkokentän sijoittumisen että vaikkapa lyhyiden vaihtolyöntien käytön suhteen. Asioita jotka meidän juniorimme saavat mukaansa ensimmäisten pelivuosiensa aikana, mutta jotka alkoivat avautua muita mailapelejä pelanneille hyvin nopeasti.

Se into, se valtava into! Tässä oli laji, jossa asiat tapahtuivat nopeasti, jossa oli jatkuvia tiukkoja tilanteita, jännitystä ja hurja määrä taktisia elementtejä. Aivan kuten Nepalissa, pelaajat halusivat vain pelata, pelata ja pelata. Pesäpallon taktiikan loputtoman monikerroksinen sipuli alkoi aueta ja nyt sitä aukaistiin uudesta kulmasta. Aloin toden teolla ymmärtää, kuinka hyvin lähes sata vuotta vanha lajimme vastasi nykyajan ihmisen nopeatempoisiin vaatimuksiin. Mikä potentiaali! Maan urheilujohdossa alkoi välitön keskustelu mahdollisuudesta panostaa lajiin ja pesäpallon kansallisten mestaruuskisojen loppuottelut näytettiin Bangladeshin ATV Bangla -kaapelikanavalla. Hiekkakentällä tai oikeammin mutavelliksi sateen myötä muuttuneella kentällä, maassa jossa on yhteensä kolme pesäpallomailaa ja viisi pesäpalloa, peli näytettiin ehkä Sub-kanavaan verrattavissa olevalla kanavalla. Miksikö? Koska laji näytti eksoottiselta, aktiiviselta ja maan urheilujohto näki siinä ensimmäisen sauman olla kansainvälisesti menestynyt lajissa jota pelataan myös Euroopassa.

Piiri pieni pyörii

Pesäpallon voi varsin turvallisesti sanoa muuttuneen suurten yleisömassojen pelistä pienen piirin hallinnoimaksi asiaksi, jonka luoma muodonmuutos on kääntänyt lajin uuteen nousuun ja kohti uusia huippuja. Lajin täytyy keskittyä tällä hetkellä todella moneen asiaan ja voimavarat kuluvat toiminnan suoraviivaistamiseen eri sektoreilla jotta pesäpallo on helpommin myytävissä. Laajemmassa mittakaavassa meidän täytyy kantaa kuitenkin huolta siitä, että osaammeko me myydä lajia uusille kohderyhmille? Vaikka monikanavaisuus on kasvanut ja eri kanavissa (sosiaalinen media, TV-tuotanto, fanikamerat, podcastit, valmentajaryhmät, seurojen omat videotuotannot esimerkkeinä) ollaan läsnä aivan eri tavalla kuin aiemmin, lajin ydin koostuu silti pienestä joukosta ihmisiä. Avainkysymykseksi muodostuu se, kuinka organisoidusti ja selkeästi osaamme viestiä lajista ulospäin?

Pesis on tulevaisuutta

Vaikka kriketissäkin suoritetaan joissain määrin ulkopelipaikkojen vaihtamista, voi sekä kriketin, baseballin että softballin taktisten elementtien olevan vaatimattomia. Olen käyttänyt ulkomailla ollessani vertausta, että kyseisten lajien pelaaminen on taktisesti ristinollaa ja pesäpallo on shakkia. Pesäpallo on taktisin KAIKISTA pallopeleistä joihin olen koskaan törmännyt, ainoastaan amerikkalainen jalkapallo pääsee edes lähelle. Se tekee lajin myymisestä hankalan, mutta sen perusasioiden avautumisen jälkeen lajiin jää todella helposti koukkuun. Aivan kuten shakissa, haluat oppia pelaamaan sitä paremmin. Tämä on aspekti, jota me emme vielä koko mittakaavassa ymmärrä. Jos se jää pienen piirimme omaksi asiaksi, nukumme onnemme ohi ja nyt käsillä oleva noste, juhlavuosi ja uudet markkina-alueet jäävät vähintäänkin osittain hyödyntämättä.

Lajin monipuolisuus ja taktisuus hakevat vertaistaan. Samoin pelitilanteiden nopea muuttuminen on häkellyttävää. Aina kun vaikkapa jääkiekossa tai salibandyssa puhutaan siitä, että ne ovat lajeja joissa tilanteet muuttuvat nopeimmin, esitän vastakysymyksen että mitenkäs pesäpallo ja baseball? Toinen joukkue rakentaa vaikkapa 3-0 -johtoaseman ja muutamaa sekuntia myöhemmin, yhdellä ”laukauksella” peli on 3-4. Jokainen lyönti on maalipaikka, mutta todennäköisyyksien kannalta jokaisen lyönnin ei kannata yrittää olla sitä. Pelaajat ovat nopeita, vahvoja, tekevät upeita suorituksia, pallo liikkuu lujaa ja tilanteet aaltoilevat.

Jos meillä ei olisi käsissämme pesäpallon kaltaista peliä, se pitäisi ehdottomasti keksiä vastaamaan nykyajan vaatimuksia. On käsittämätöntä, TÄYSIN käsittämätöntä että tämän kehitystyön on tehnyt suomalainen jo yli sata vuotta sitten. Meillä on käsissämme timantti, laji jonka potentiaali on valtava. Se ei kuitenkaan kimalla muiden silmissä samalla lailla ennen kuin avaamme kääreen sen ympäriltä. Me tiedämme miksi tämä laji on huikea, mutta ketkä ja missä tulevat saamaan tuon samaisen tiedon tai kehittämään oman versionsa siitä? Tämä kysymys meidän on lajina ratkaistava nyt jotta tulevaisuus on pesäpallon osalta kaunis.

Pesäpallo, laji jota on pelattu Intiassa vain paikoitellen ja vain joitakin vuosia ilman että maassa on kyetty vetämään täysimuotoisia harjoitusleirejä tai valmennuskiertueita, hyväksyttiin hiljattain Intiassa maan koululiikuntaliiton viralliseksi lajiksi. Nyt, täydennysten jälkeen, tuossa 1,6 miljardin asukkaan maassa on 50 lajia joita koululiikunnassa harjoitetaan ja pesäpallon pääsy osaksi tuota joukkoa tarkoittaa sitä, että lajissa tullaan myös pitämään kansalliset mestaruuskilpailut lukioikäisille. Jos retkeni tuolle alueelle jotain kilpailumentaliteetin osalta opetti, se tarkoittaa panostuksia asiaan. Ajoittain kilpailu on niin raivokasta, että kotimaamme turpakäräjät tuntuvat kahvikeskusteluilta. MM-kisojen miesten välierässä Intian joukkue meni istumalakkoon väärän tuomion takia ja peli jatkui vasta, kun tilanne oltiin käyty läpi tuomariston ja kisadelegaation kanssa.

Yhtä kaikki, 2022 Intiassa moninkertainen määrä lapsia tulee pelaamaan pesäpalloa verrattuna Suomeen. Pesäpalloseuroille tulee aukeamaan mahdollisuus olla mukana alueen joukkueiden toiminnassa vaikkapa luomalla sinne satelliittiseura joka kantaa niitä värejä, nimiä ja liivejä mitä suomalainen emäseurakin osallistuessaan maan mestaruusturnaukseen. Tai jos pesäpalloseuran talousalueella toimii yritys, jolla on toimintaa myös Intian vaikutusalueella, näkyvyys 300 kertaa suuremmalla talousalueella ei liene sekään haitaksi. Meillä on vaihtoehtoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Pesät ovat täynnä, ei paloja, parhaat lyöjät tulossa. Kaikki valtit ovat meidän käsissämme. Kuinka rohkeita, isoa kuvaa katsovia ja onnistumisten kautta asioita miettiviä me olemme?